Katolilaista teologiaa insinööriltä insinööreille – ja miksei muillekin

En ole hetkeen julkaissut blogillani mitään. Olen ollut, sanotaanko, työllistetty muilla tavoin. Kirjoittaminen on ollut mielessä läpi kuluneen vuoden, mutta jäänyt resurssien rajallisuuden vuoksi ajatuksen tasolle. Pitkäksi venynyt tauko ei johdu aiheiden puutteesta ja toivonkin voivani julkaista tekstejä jatkossa säännöllisemmin. Tämän jutun julkaisin Facebook-seinälläni pari päivää sitten.

Olen koulutukseltani insinööri ja teen lujuuslaskijan töitä. Lujuuslaskija on eräänlainen suunnittelijan apuri, jonka tehtävänä on tarkistaa, että suunnitellut koneet ovat turvallisia käyttää. Olen töissä insinööritoimistossa, joka tarjoaa palvelujaan teollisuuden asiakkaille. Aloitin nykyisessä tehtävässäni erään yrityksen tuotekehitystiimissä heinäkuun alussa. Tehtävä on tosi mielenkiintoinen, tiimi hyvähenkinen ja muutenkin viihdyn.

Parin kuukauden aikana olen tehny joitain (itseäni) huvittavia huomioita, joista inspiroituneena nyt kerron sinulle, hyvä lukijani, näitä juttuja..

Työskentelen mm. projektissa, jossa yhdenmukaistetaan erään tuotteen suunnittelua ja valmistusta tavoitteena, kuinkas muuten, kustannussäästöt! Selkeyden vuoksi popularisoin teknisiä yksityiskohtia. Lähtötilanne on siis tämä:

Kuvitellaan, että yhtiö valmistaa hissejä. Yhtiö toimii ympäri maailman ja sillä on valmistusta Suomessa, Italiassa ja Kiinassa. Mahtavaa! Globaalius tuottaa kuitenkin haasteita. Kullakin maalla on erityispiirteensä, tapansa ja tottumuksensa, mikä aiheuttaa toisinaan kitkaa. (Kitka on sinänsä tosi tarpeellinen juttu. Ilman kitkaa hissi ei toimisi.. eikä moni muukaan asia, esim. kävely.)

Pelkistetään ongelmaa. Suomessa hissit sorvataan puusta, koska sitä riittää, eikä muuta materiaalia ole saatavilla. Italiassa hissit hakataan marmorista, koska se on tyylikästä ja koska jo muinaiset roomalaiset… Kiinassa puolestaan hissit ommellaan silkistä. Kukaan ei tiedä miksi, mutta taustalla voi olla vanhoja kansanuskomuksia lentävistä matoista.

Eräänä päivänä hissejä valmistavan yhtiön pomo toteaa, että ei tästä näin tule mitään. Tarkoitus on suunnitella, myydä ja valmistaa yhtä ja samaa hissiä kaikkialla maailmassa, ei täysin omanlaista, yhteensopimatonta versiota eri puolilla maailmaa. Jotta yhtiö pysyisi kilpailukykyisenä ja voisi toteuttaa visiotaan, missiotaan ja strategiaansa on toimintoja yhdenmukaistettava siten, että on yhdet suunnitelmat ja yksi hissi, sanoo pomo. Kaikkien on puhallettava tästä lähtien yhteen hiileen, hän päättää. Hoitakaa homma.

Selvä, sanovat pomon alipomot, joille pomo delegoi tehtävän toteuttamisen. Kussakin maassa, Suomessa, Italiassa ja Kiinassa on oma alipomonsa. Projektin vetovastuu annetaan Italian alipomolle. Hän on suoraan vastuussa pomolle, mutta on samalla organisaatiotasolla muiden alipomojen kanssa, eli ei esimiesasemassa heihin nähden.

Alipomot alkavat toteuttaa saamaansa tehtävää tarmokkaasti. He toteavat ensin, että yhteensopivuusongelmat Suomen männyltä tuoksuvien hissien, Italian marmorista kiiltävien hissien ja Kiinalaisten silkinpehmeiden hissien välillä ovat ilmeisiä. Marmorista kilkutellut hissit ovat hyvin raskaita kun taas silkkiset hissit höyhenenkevyitä, minkä seurauksena hissikoneistot ovat täysin erilaiset. Suomen mäntyiset hissit jäivät vertialussa kakkoseksi kummallekin. Toisaalta, alipomot toteavat, mänty olisi marmoriin ja silkkiin nähden erinomainen vaihtoehto hissin materiaaliksi lujuutensa ja käsiteltävyytensä ansiosta. Todellinen all-round -valinta. Paitsi, että mäntyä ei kasva all around the world, kuten erääseen kokousmuistioon kirjattiin. Lisäksi italialaiset eivät haluaisi luopua marmorin kiillosta ja kiinalaiset eivät silkin pehmeydestä.

Kuulkaahan, kommentoi pomo väliin, jotain teidän on keksittävä. Yksi ratkaisu, joka toimii kaikkialla. Muistakaa päätehtävä. Hissin on kuljetettava ihmiset ylimpiinkin kerroksiin varmasti ja turvallisesti. Hän ehdotti, että suunniteltaisiin hissi, jossa on sama peruskonsepti, sama perusmateriaali, mutta jokainen maa saisi säilyttää omat erityispiirteensä. Haa, huudahtivat alipomot ja totesivat pomon sanoissa suuren viisauden. Nyt taidamme tietää, miten ongelma ratkaistaan, he totesivat yhteen ääneen koronan vuoksi Teamsin välityksellä pidetyssä alipomojen kokouksessa.

Ratkaisu oli yksinkertaisuudessaan, toimivuudessaan ja tarkoituksenmukaisuudessaan jokaista insinööriä syvästi liikuttavan kaunis. Hissin runko olisi terästä, jota on saatavilla kaikkialla maapallolla terästeollisuuden ansiosta. Miten tätä ei aiemmin tajuttu, miettivät alipomot. Teräsrungon ansiosta kaikki yhteensopivuusongelmat ja suunnitelmien ja tuotannon ristiriidat saatiin ratkaistua. Uusi rakenne salli paikalliset muunnelmat kunkin maan tapojen ja tottumusten mukaisesti. Keskeinen merkitys oli rajapinnoilla, jotka oli harkiten ja huolella suunniteltu siten, että samaan teräsrunkoon voitiin asentaa mäntypaneelit, marmorilattia tai silkkimatto tai vaikka kaikki, tai ei mitään, tai mitä tahansa.

Hyvin tehty, sanoi pomo alipomoille, olette palkkanne ansainneet.

Ehkä joku lukija jo huomasi rivien välistä, että hissiyhtiö keppihevosenani esitin allegorian. Mistä? Tietysti kirkosta. Mikä minua suuresti ilahduttaa, on että tämä ei ole päästä keksitty juttu, vaan ihan arkipäivää yrityksessä, jossa työskentelen. Siis katolisen kirkon idea on omaksuttu kovassa ja kylmässä kapitalismissa, koska siinä toteutuu ykseyden moninaisuus tai moninaisuuden ykseys, kummin vain. Siis saavutetaan selvää säästöä periaatteilla, jotka ovat kiistaton osa kirkon traditiota.

Avaan vähän allegoriaa: Yhtiö on tietysti kirkko. Kirkon pomo on Jeesus, joka jätti alipomoilleen eli apostoleilleen ja heidän seuraajilleen eli piispoille tehtävän hoitaa homma. Hän jätti homman vetovastuun erityisesti yhdelle alipomoista eli Pietarille ja hänen seuraajilleen, joita myös paaveiksi kutsutaan. Yhtiön tehtävä on kuljettaa ihmisiä ylimpiinkin kerroksiin, eli nostaa sielut taivaaseen. Jotta olisi yksi lauma ja yksi paimen, pomo antoi alipomoilleen viisauden (joka on Pyhän Hengen lahja) järjestää yhtiön asiat joustavasti, mutta kuitenkin yhdenmukaisesti niin, että yhtiön missio, visio ja strategia voisivat toteutua kaikkialla maailmassa. Amen. Sen pituinen se.

Hauskinta koko jutussa on, että Suomessa, Italiassa ja Kiinassa on todella johtajat, jotka vastaavat projektista omassa maassaan, mutta Italian ”maajohtaja” on samalla muiden maajohtajien johtaja ilman suoraa esimiesasemaa heihin. Näinhän on paavin ja piispojen välillä! Apostolinen kollegio toteutuu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s